Zeniitissä sijaitseva hautaröykkiö kertoo siitä, että ihminen on liikkunut alueella jo rautakaudella. Hautaröykkiö on rauhoitettu muinaismuistolailla ja se sijaitsee alueen pohjoisosassa. Viime vuosina alue on toiminut louhoksena, josta se on muotoutumassa virkitys- ja matkailukeskukseksi.
Merenpohjasta rautakautiseksi kodiksi
Jääkauden jälkeinen hautaröykkiö
Jääkauden jäljiltä Suomi oli suurelta osiltaan meren peitossa. Maa kohosi vähitellen niin, että noin 1800 eaa Oulun seudun rannikko sijaitsi noin 15 kilometriä nykyisestä rannasta itään. Zeniitin alue lienee noussut merestä noin 2000 vuotta sitten. Ehkäpä juuri rannikkoa pitkin ovat liikkuneet ne muutamat rautakauden ihmiset, jotka rakensivat Zeniitin pohjoisosaan hautaröykkiön. Menehtyneet yleensä polttohaudattiin ensin roviolla ja luut asetettiin tämän jälkeen arvoesineiden kanssa hautaan. Hauta peitettiin kivillä. Zeniitin haudan halkaisija on noin kuusi metriä ja korkeus 0,6 metriä. Haudasta on löytynyt avonainen pronssisormus, hylkeen kallo, palanutta luuta, piitä ja kvartsia.
Zeniitin hautaröykkiö on tärkeä muinaismuisto, ja se on rauhoitettu Muinaismuistolailla. Haudan kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen ja muu kajoaminen on kielletty. Alue Museoviraston sivuilla.
Koskematonta metsää
Kempeleen asutus vakiintui 1500-luvun loppupuolella. Asutus keskittyi pitkään junaradan ja kirkon väliselle alueelle ja Zeniitin alue säilyi koskemattomana metsäalueena. Moottoritien rakentamissuunnitelmat 1980-luvun lopulla käynnistivät kunnan laajentumisen itään ja louhinta alkoi Zeniitissä.
Louhintaa
Kempeleen kunnanhallitus myönsi Maanrakennus Jaara Oy:lle luvan maa-ainesten ottoon Zeniitistä kokouksessaan 26.5.1986. Lupa myönnettiin, vaikka Vihiluodon kansanterveystyön kuntainliiton valvontaosasto ei ollut vielä myöntänyt sijoituslupaa kallionmurskauslaitokselle. Lopulta kaikki luvat saatiin kuntoon ja louhos käynnistyi 1989. Maanrakennus Jaara toimi alueella aina vuoteen 2009, jolloin yritys myytiin Destialle. Destia jatkoi toimintaa alueella aina vuoteen 2018 saakka. Vuosien saatossa louhokselta on toimitettu mursketta ja soraa useille seudun työmaille.
Zeniitin nimen valinta
Zeniitin alue tunnettiin aiemmin nimellä Linnakallio. Matkailualueen kehittämisen alkaessa vuonna 2017 huomattiin, että Linnakallio –nimi on käytössä myös muualla. Niinpä paikalle haluttiin etsiä uusi nimi nimikilpailun muodossa.
Nimikilpailuun saapui yli 300 ehdotusta; joukossa olivat esimerkiksi Keitale, Kalliojärven lomakylä, Linnalouhos, Huvikallio ja Linnakeidas. Erityisen paljon kannatusta saivat perinteisesti Kempeleeseen liitetyt z-alkuiset nimet kuten Zapatti, Zirkoni, Zamping, Zlätäkkö ja Zepeli. Ehdotusten joukosta löytyi lopulta yksituumaisesti voittaja, ja alue ristittiin Zeniitiksi. Zeniitti tarkoittaa tähtitieteessä taivaan ylintä kohtaa, joka on suoraan katsojan pään yläpuolella. Päiväntasaajalla aurinko paistaa keskipäivällä zeniitistä, joten nimen ajatellaan viestivän aurinkoisesta ja lämpimästä paikasta.
Zeniitille luotiin heti myös visuaalinen ilme, joka kuvastaa alueen historiaa louhoksena ja tulevaisuutta aurinkoisena ja leppoisena lomapaikkana.